Kreikkalaisille teatteri oli tärkeää ajanvietettä. Teatteri alkoi muodostua lauluista, kun laulut muuttuivat pikkuhiljaa vuoropuheluksi. Lauluissa kuoro lauloi viinin jumalan Dionysoksen kunniaksi. Juhliin sai osallistua kaikki kreikkalaiset. Ensin teatterissa näytteli vai yksi henkilö, ajan myötä kaksi ja lopulta kolme, kunnes sitä voitiin jo kutsua teatteriksi. Kuoro oli yhä mukana mutta he vain tukivat näytelmää. Esityksiä säestettiin lyyralla, huilulla ja tamburiinilla. Puhe osat veivät esitystä eteenpäin. Kohta kaikkialla kutsuttiin näytelmiä draamoiksi, koska draama tarkoittaa Kreikaksi toimintaa. Oli olemassa murhenäytelmiä, tragedioita tai huvinäytelmiä, komedioita. Tragedia-sana sai alkunsa siitä, että kuoron jäsenet pitivät yllään pukinnahkoja ja tragos oli Kreikaksi pukki. Kreikaksi kulkue on komos ja siitä tulee sana komedia, sillä Dionysoksen kunniaksi pidettiin kulkueita. Tragediat oli murhenäytelmiä, joissa usein sankari sai surmansa koska taisteli kohtaloaan vastaan. Juoneen kuului että sankari oli myös uhmannut jumalia elämänsä aikana, ja nämä eivät voineet olla rankaisematta häntä. Kun taas komedioissa pidettiin hauskaa jonkun poliitikon tai kuuluisan kansalaisen kustannuksella.

Kuva ( yllä ) http://fi.wikipedia.org/wiki/Teatterihistoria      

Kuvassa on ateenan Dionysos-teatteri nykyään

Kreikassa rakennettiin komeita ulkoilmateattereita joihin koverrettiin penkit puolikkaan ympyrän muotoisiksi. Kiilamaisiin lohkoihin oli tehty istuinrivit. Kuuluvuus eli akustiikka oli teattereissa erinomainen. Akropoliin etelärinteellä oli myös tehty näin, sen paikan rakennutti Herodes Atticus. Istuinriveille mahtui jopa noin 18 000 katsojaa. Papit ja tasoltaan korkeat virkamiehet istuivat aina eturivissä jossa istuinrivi oli tehty marmorista. Naiset istuivat ylimmillä penkkiriveillä.

Katsomon edessä olivat kuorot ja hieman ylempänä takana oli näyttämö. Näyttämöllä oli lavaste mikä toimi myös näyttelijöiden pukuhuoneena. Koko rakennelmaa kutsuttiin skeneksi, josta tuli myöhemmin kieliin sana näyttämö.

400 eKr. alettiin Ateenassa järjestämään näytelmäkilpailuja. Kilpailut olivat päivän mittaisia joten yleisöllä oli evästä mukana. Päivän aikana ehdittiin 4-5 näytelmää. Paras näytelmä palkittiin murattiseppeleellä ja joskus rahalla. Kuuluisimpia näytelmiä olivat Euripideksen Troijan naiset ja Medeia. Euripides oli myös kuuluisimpia näytelmäkirjailijoita ja hän kirjoitti 92 näytelmää ja niitä on vieläkin tallessa ja niitä saatetaan yhä esittää.

Etsin tietoa:

Horisontti 5/6 ( Kaisu Kauniskangas, Osmo Lappalainen ja Sakari Tiainen )

Lasse