Eirenestä:

Minä olen Eirene. Andreaksen äiti. Olen 28v. Andreas on 12v. Andreaksen isä, Theron kuoli kun Andreas oli vielä pieni, sairauteen jota ei voitu enää huomattaessa parantaa. Olemme kauppiaita ja mutamme koko ajan paikasta toiseen. Meillä ei ole kunnon kotia vaan teltta, jota kannamme mukanamme. Andreas auttaa minua joka päivä töissä. Työmme on raskasta koska tavaraa on paljon ja meidän on muutettava koko ajan.

                                                                Elämästä Anteenassa:

Pukeudumme kreikkalaiseen kaapuun, kitoniin. "Se on kuin kangas joka on heitetty ihmisen päälle ja leikattu niin että pää ja kädet pääsevät sieltä ulos." neuvoo Andreas. Naisten vaatetus ei periaatteessa eroa miesten vaatetuksesta.

Saamme elantomme kauppaamalla tavaraa jota saamme veneillä meren toiselta puolelta. Merellä matkustaminen on helpompaa kuin maalla tietä pitkin koska ne ovat kuoppaisia ja huonokuntoisia. Kreikkaan tuodaan viljaa sekä muita elintarvikkeita ja erillaisa materiaaleja. Kreikasta taas toimitetaan oliiviöljyä, maalattuja saviastioita, koriste-esineitä sekä aseita muualle maailmalle. Kaupankäynti on Kreikassa välttämätöntä, koska karu / kuiva maa ei tuota kansalle riittävästi viljaa ja muuta ruokaa.


Ruukuista saamme suurimman osan elantoamme. Ruukkuja on monenlaisia eivätkä ne kaikki ole saman kuvioisia, muotaisia tai kokoisia. Ruukkuja on myös monen hintaisia. Ruukun tekijä laittaa aina ylpeänä nimensä ruukkuun, tai tekemääsnsä veistokseen.

                                                                  Andreaksesta:

Hei! Olen Andreas 12 vuotias ateenalainen poika. Äitini nimi on Eirene. Asumme teltassa ja muutamme paljon. Isäni on kuollut sairauteen kun olin pieni. Äitini laittoi minut yksityis kouluun ja osaan lukea, kirjoittaa, laskea, pitää puheita ja soitta lyyraa ja huilua. Olen nyt urheilu koulussa koska olen nyt kaksitoista vuotias. Harjoittelen painia, juoksua, miekkailua ja jopa myös keihään heittoa. Siellä opetellaaan myös puhetaitoa ja kirjallisuutta. Siellä pitää myös pystyä tuomaan mielipiteet esille kansankokouksessa. Musiikki on myös todella tärkeää ja kuuluu osaa kasvatusta.

-Isa ja Mirikli-